Parola – Helsinki

Hieman jäi matkasta kirjoittaminen, mutta hyväähän ei koskaan odota liian pitkään. Elikkä reissuhan tapahtui jo 30.5 ja reitti oli vanhaa Hämeentietä ? Tai Hämeenlinnanväylää, mikä onkaan, kuitenkin se on se mikä kulkee moottorietien vieressä.

Suurin huolenaihe oli eittämättä se, että miten jaksan polkea yhdellä vaihteella yli 100km ”yhtäjaksoisesti”. Viime kesän 80km Turun suuntaan oli lähellä mahdotonta ja Parola-reissun jälkeen pidän sitä edelleen kovimpana pyöräilysuorituksenani. Maasto tällä Parola-Helsinki -välillä oli paljon tasaisempaa ja keskimääräiseksi taukojen väliksi muodostuikin yleisesti yli 20km, kun se viime kesän reissulla oli 50km ajon jälkeen 10km välein. Muutenkin asfaltti oli pääosin erittäin hyvässä kunnossa eikä polkeminen tuottanut suuria vaikeuksia missään vaiheessa. Lämpötilakin oli melko sopiva, eli siellä +20 paremmalla puolella.

Ensimmäisen kerran uupumuksen merkkejä rupesi huomaamaan oikeastaan vasta 80km kohdilla, kun olimme Nurmijärven korkeudella. Eikä takapuolen hankaaminen satulaan auttanut asiaa lainkaan. Kuvamateriaalia tulen lisäämään myöhemmin, kun sitä saan haltuuni.

Matkaa kertyi lopulta 10km odotettua vähemmän eli 110km. Keskivauhti oli alkumatkasta (ensimmäiset 30km) 17km/h kieppeillä, mutta kuten usein tapahtuu, vauhti kasvaa loppua kohden ja päädyimme noin 19km/h vauhtiin. Sinänsä hölmöä liikuntakäyttäytymistä, mutta kun tulee tutuille seuduille ja tietää tarkalleen kuinka lähellä kotia on, rupeaa tempomaan kovempaa. Sportstrackerin tiedoista poiketen aikaa meni hieman enemmän (ainakin 6,5h), sillä pistin ohjelman pauselle pidemmillä tauoilla. Palautuminen matkasta yllätti; energiaa kului kuitenkin normaalien elintoimintojen lisäksi matkan takia yli 3000 kaloria enemmän, mutta seuraavana päivänä ei jaloissa tuntunut lainkaan. Muutenkin olo oli yllättävän pirteä ja kävin heittämässä heti palauttavan 20km spurtin. Yllättävintä oli, että viikonloppuna (3pv matkan jälkeen) jalat rupesivat reistaamaan eikä mistään tekemisestä tullut mitään.