Kikkihiirien kevätsää

Sitten viime kertoman kelit ovat parantuneet huomattavasti ja on päässyt tekemään pitempiä reissuja.

Ensimmäisen reissun kunnian sai matka klaukkalaan ja takaisin, matkaa kertyi hieman vajaa 50 kilometriä. Positiivista reissussa oli, että yhteen suuntaan jaksoi vääntää tuon 20+ kilometriä ilman sen suurempia sydänkohtauksia ja happohyökkäyksiä. Takaisintulomatkalla kuitenkin sää yllätti ihmisen ja jonkinsortin räntää satoi alhaalta ylöspäin ja tuuli puhalsi vasten naamaria vähintään 43m/s. Saattoi olla kovempikin tuuli, mutta näkö oli ehtinyt sumentua veden takia, enkä pystynyt arvioimaan kovin tarkasti. Reitti kulki vanhaa hämeenlinnanväylää myöden Klaukkalan risteykseen ja siitä keskustan ohi kuvankauniiseen Haikalan lähiöön. Tiet olivat muutamaa työmaata lukuunottamatta mainiossa kunnossa, joten siitä ei löydy moitetta ja reittiä voi suositella kaikille Klaukkalasta kiinnostuneille. Ja niitähän tunnetusti riittää.

Toinen reissu ajoittui ensimmäiseen hellepäivään, mikä sattui olemaan mainiosti keskiviikko ja reittinä toimi Laajalahden kiertäminen Kuusisaaren kautta. Reissu oli kaikin puolin mainio ja löysin itseni seuraavana aamuna Helsingin keskustasta puistosta juomassa viinalla terästettyä mehua. Muuta tästä matkasta ei sitten oikeastaan muistakkaan ja vaikka muistaisi, ei se olisi julkaisukelpoista materiaalia.

Ja sitten vielä viimeisin rykäisy; Lintuvaara-Mankkaa-Lintuvaara. Vuosikausien ajan pyöräilijöiden suosiossa ollut klassikko-reitti, mikä yllättää aina mainioilla pyöräteillä ja poikkeuksellisen kauniilla maisemilla. Matkaa kertyy sopivat 30km ja hien saa pintaan sopivasti, ei kuitenkaan niin paljon, että suihkussa tarvitsisi käydä. Lisäksi olen kuullut että hien mukana erittyy jonkinlaista testosteroonin tuoksua, mikä viehättää naispuolisia ihmisiä. Suihkua ei siis kannata missään nimessä käyttää ainakaan hikisenä.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään. Ainakaan suoraan.

Timo